Kirkko

Keskiajalla kirkko oli läsnä kaikkialla ja kaikki kuuluivat kristikuntaan. Kirkonmiesten joukosta löytyvät kaikki aikansa tiedemiehet ja oppineet. He osaavat lukea ja puhuvat keskenään kansainvälistä kieltä, latinaa. Syrjäseutujen papit ja kappalaiset eivät välttämättä ole sivistyksen perikuvia. Heidän latinan taitonsa ja kirjalliset taidot saattavat olla hakusessa, mutta heidän pääasiallinen tehtävänsä on toimittaa oleellisimmat rituaalit.

Rituaali on jatkuvaa arkipäivää: esimierkiksi hyviin pöytätapoihin kuuluu isännän tai mahdollisesti paikalla olevan kirkonmiehen ruoan siunaaminen ennen ruokailua. Jos joku mainitsee Jumalan, tämän pojan tai jonkun pyhimyksistä, on tapana tehdä ristinmerkki. Itsensä ristiminen on myös suojarituaali, jolla torjutaan pahaa, kuten vaikka kuolemaa tai taikuutta.

Keskiajan ihmiset eivät kuitenkaan olleet mitenkään erityisen uskovaisia. Taikuus on yleistä, eivätkä kaikki rituaalit, joihin ihmiset ryhtyvät, ole kristillisiä. Vaikka sunnuntaisin käydään jumalanpalveluksissa pyytämässä pyhiltä apua, Österlandissa on yhä tapana, että myös vanhoja esi-isien jumalia kunniotetaan varmuuden vuoksi. Keväällä juodaan Ukon vakat, jotta vilja kasvaisi. Sydänkesällä P. Johanneksen päivänä poltetaan myös kokkoja sadon onnistumiseksi ja pahojen henkien torjumiseksi. Syksyllä kaikkien pyhien päivänä teurastetaan kiitosuhrina lammas kekriksi ja sydäntalvella Ristin Kiesuksen syntymämessun aikaan talvipäivän seisauksena teurastetaan sika, jotta päivä lähtisi pitenemään. Sotaan mennessään hämäläiset uhraavat Tursalle, jotta tämä muinainen jumala toisi voiton.

Vanhat ja uudet tavat nivoutuvat toisiinsa. Vaikka suoranainen taikojen teko onkin kiellettyä, kirkonmiehet eivät ole niin kiinnostuneita perinnäistavoista. Kunhan väki tuo lapsensa kasteelle ja käy messussa, loppu on yksityistä elämää.

Hyvät kristityt muistavat myös käydä tunnustamassa syntinsä. Täkäläisen kulttuurin ongelmakohtia kirkon näkökulmasta on itsemurha. Perinnäistavan mukaan se on oikeutettu tapa päättää omasta elämästään, mutta kirkon silmissä se on kauhistus ja raskas synti.

Turussa on katedraalikoulu, jossa enin osa papistosta on opiskellut ja mellastanut Turun kaduilla teininä. Korkeimmat herrat kirkossa ovat kaikki opiskelleet ulkomailla Pariisin tai Prahan yliopistoissa. Sellaisiin opintoihin on varaa vain rikkaimpien pojilla, eikä kirkonmiesten joukossa olekaan ketään köyhistä oloista lähtenyttä. Mitättöminkin kappalainen on itsekin rälssimiehen poika, äpärä tai papin poika. Papit eivät mene naimisiin, mutta vain munkit elävät selibaatissa. Papeilla on taloudenhoitajansa, koska papillakin on pakko olla nainen hoitamassa taloutta.

Kirkko on mahtava poliittinen ja sotilaallinen voima. Turun piispalla on kaksi linnaa ja sotaväkeä näiden miehittämiseen. Hän saattaa myös tarvittaessa toimia koko Österlandin sotavoimien ylipäällikkönä. Kirkko omistaa laajalti maata, joka on vapaa kuninkaalle osoitetuista veroista. Siksi saatetaankin puhua hengellisestä rälssistä. Kirkkohan myös kerää omat veronsa eli piispan kiltin.

Turussa  ja Viipurissa on mustienveljien eli dominicanien konventti. Viipurissa, Kökarissa ja Raumalla on myös fransiskaanimunkkien konventit.

Ruotsin valtakunnan piispat ovat uskollisia Roomassa istuvalle paavi Urbanus VI:lle, mutta kristikunta on jakautunut. Napolin kuningaskunta, ranskalaiset, Leon, Aragon, Kastilia sekä skotit kannattavat Avignonin vastapaavia Clemens VII:ttä.